Gramofoni    Salix logoFINO logo


Ylös
Julkaisut
Tulossa
Myynti
Yhteystiedot
Linkit
Palaute
(Loppu)
FINO CD-137
FINO CD-136
FINO CD-135
FINO CD-134
FINO CD-133
FINO CD-131
FINO CD-130
FINO CD-129
FINO CD-128
FINO CD-127
FINO CD-126
(FINO CD-125)
FINO CD-124
(FINO CD-123)
FINO CD-122
FINO CD-121
(FINO CD-120)
FINO CD-119
FINO CD-118
FINO CD-117
FINO CD-116
(FINO CD-115)
(FINO CD-114)
(FINO CD-113)
(FINO CD-112)
(FINO CD-111)
(FINO CD-110)
(FINO CD-109)
FINO CD-108
FINO CD-107
(FINO CD-106)
(FINO CD-105)
FINO CD-104
(FINO CD-103)
(FINO CD-102)
(FINO CD-101)

CD 121: Mikko Järvinen - Unelmia          CD 121: Mikko Järvinen - Unelmia     CD-121

MIKKO JÄRVINEN - Unelmia

Suomalainen kevyt musiikki oli 70-luvun alkaessa jakautunut entistä selvemmin kahteen pääryhmään. Nuoriso kuunteli päivän iskelmiä ja diskomusiikkia, mutta aikuisille soitettiin heille sopivaa eli ns. vanhaa tanssimusiikkia lähinnä tanssipaikoilla, sillä uusilla levyillä ei juuri ollut valsseja tai tangoja.

Mikko Järvinen aloitti ammattiopinnot teknillisessä koulussa syksyllä 1970. Oli selvää, että pieni tulon-
lähde ei olisi pahasta. Tätä pohtien Mikko keikkaili kesän -70 lavoilla kulloisenkin paikalla soittavan yhtyeen kanssa, sillä hän oli saman vuoden keväällä lopettanut oman bändinsä.

Kulttuuritalo

Oman yhtyeensä kanssa keikkaillessa oli Helsingin Kulttuuritalosta tullut vakioesiintymispaikka. Vaikka oma yhtye olikin lopettanut toimintansa, sai Mikko tehtyä sopimuksen Helsingin Kulttuuritalon kanssa siten, että hän kokoaisi tansseihin yhtyeen ammattimuusikoista. Pääsääntöisesti esiintymispaikkana oli Kulttuuritalon Aula, kun ilmoituksissa luki Mikko Järvinen yhtyeineen tai Mikko Järvinen ja yhtye.
Näin Aulan tansseissa lavalla oli muusikkoina useimmiten basisti Erkki Seppä, rumpali ”Osku” Salonen, hanuristina useimmiten Aaro Kurkela, ja joskus Kalevi Nyqvist. Joskus myös joku Lasse Pihlajamaan koulun opettajista tuurasi yhtyeessä hanuristina, mutta jos harmonikan soittajaa ei ollut saatavissa, niin Raimo Henriksson tuli apuun pianistina. Foneja soittivat joko Gusse Rössi, Pentti Lasanen, Seppo Rannikko tai Hannu Saxelin.
Näin soiteltiin talvesta 1971 eteenpäin, ja Mikko oli itse laulusolistina sekä palkanmaksajana muusikoille. Välillä Mikko Järvinen esiintyi myös Kulttuuritalon Juhlasalissa, ja ilmeisesti tanssijat pitivät näistä illoista, koskapa valitsivat Mikon Kulttuuritalon suosituimmaksi esiintyjäksi!

Ensimmäinen oma LP-levy

Keikkamatkoilla Mikko oli tutustunut Jorma Juseliuksen yhtyeeseen, koska teki heidän kanssaan muutamia keikkoja tuuraten Jorkin bändin vakisolistia, Henry Theeliä. Mikko lauloi myös ainakin yhden satsin Ylen ns. kantanauhalle vanhaa tanssimusiikkia 1973 Juseliuksen yhtyeen kanssa..
Pauli Granfelt oli kertonut Mikolle, että PSO julkaisee Konkaritanssit-nimistä LP-levysarjaa, ja että voitaisiin ehkä ehdottaa Mikko Järvisen oman LP:n tekoa Martti Pihalle!
Pave ryhtyi puuhaan ja asia muuttui todeksi syksyllä 1974. Ihmeellinen sattuma, mutta Mikon ensimmäisestä singlestä PSO:lla oli kulunut vuosia tasan kymmenen; silloin säestäjänä oli Dallapé-orkesteri!
Marraskuun 22. vuonna 1974 oli Mikko Järvisen ensimmäisen LP:n äänityspäivä, ja studioaika alkoi klo 10. Laulajaa jännitti melkoisesti, mutta onneksi laulut ja yhtye olivat tuttuja keikoilta. Levykanteen merkittiin Pauli Granfeltin yhtye sovittajan mukaan ja kokoonpano oli sama kuin Jorkin yhtyeessä keikoilla: Jorma Juselius harmonikka, Pauli Granfelt viulu, Tage Manninen rummut ja Alvi Palho kontrabasso. Vahvistuksina tässä levytyksessä olivat vielä Ingmar Englund kitara ja Pentti Ahola piano, eli parasta mahdollista koko yhtye mitä Suomessa oli tarjolla!
Kaiken piti siis olla reilassa, mutta studion äänittäjä ilmoitti totisena, että nyt tekniikka petti! Aikaa kului ja kaikki alkoivat hermostua; varsinkin kun Juseliuksen yhtyeellä oli illalla keikka Turussa Henry Theelin kanssa.
Noin klo 12.30 äänityslaitteet saatiin kuntoon, ja hieman jälkeen klo 14 Mikko Järvisen ensimmäinen LP oli äänitetty. Taisi tulla melkein maailmanennätys, todettiin studion tarkkaamosta!
Mikko kertoi loppukesällä 2009, ettei ehtinyt laulaessaan edes jännittää. Kova äänitystahti voitti kaiken. LP:llä on muutamia lauluja, jotka Mikko oli erityisesti toivonut pääsevänsä levyttämään kuten esim. Tosca ja Ilta Santa Cruzissa. Samoin Fino CD-113:n nimikkolaulu Laula minulle kuului näihin.
Äänitys oli ns. sataprosenttinen eli Finnvox-studiolla Mikko Järvisen laulu ja Pauli Granfeltin yhtyeen soitto taltioitiin yhtaikaa. Kyseessä oli samalla myös Mikon ensimmäinen stereoääninen levy, jossa musiikki toistettiin 2-kanavaisesti laulajan äänen ollessa kanavien keskellä.
Kaikkiaan tämä ensimmäinen oma LP oli Mikolle itselleen erittäin tärkeä ja mieltä kohottava asia!

2.

Jorma Juseliuksen yhtyeen vakisolistiksi

Jorkin yhtyeen keikkajuliste oli yleissävyltään tummansinen, ja siinä olivat keskellä ryhmäkuvassa Juselius, Granfelt, Manninen, Palho ja Theel. Kun Mikko Järvinen tuurasi Henkkaa, niin julisteen alareunan valkoiseen osaan oli mustalla tussilla tekstattu Mikon nimi. Allekirjoittanut muistaa nähneensä tällaisia julisteita tamperelaisen tanssipaikan, Simpukan ovella vuosina 1972-73 aina joskus.
Vuosien 1976-77 vaiheilla Mikko Järvisestä tuli Jorma Juseliuksen yhtyeen vakituinen laulusolisti. Keikoilla käytiin Helsingissä Kulttuuritalon lisäksi Vanhassa Maestrossa ja Pavilla, Lahdessa paikkana oli usein Teivaala, ja Uittamon lava Turussa oli myös monesti esiintymispaikkana. Hyvinkään Kansantalo tuli yhtä tutuksi kuin Vuolteensilta Valkeakoskella eikä Simpukka tamperelaisena tanssipaikkana ollut vieras. Veikko Tuomen Valtatie 2:lla Harjavallassa esiinnyttiin myös aika tiheästi, samoin kuin Säkylän Eenokilla, ja Oriveden Eräjärvellä sijaitseva Rönni tuli sekin tutuksi. Kuhmoisissa sekä Tommolansalmella vierailtiin myös Juseliuksen yhtyeen kanssa.
Keikoilla esitettiin pääosin 70-luvulla levytettyjä lauluja, mutta vakio-ohjelmistoon kuului esim. Amado mio, Besame mucho, Violetta, Sinitaivas, Sua vailla ja Kaksi ruusua. Oikeita yleisön suosikkeja tanssipai- koilla olivat myös Nadja, Hopeinen kuu sekä Akselin ja Elinan häävalssi, jonka Mikko olisi halunnut laulaa myös levylle. Se kuitenkin jäi levyttämättä säveltäjä Heikki Aaltoilan ilmoitettua vielä silloin tarkoittaneensa kyseisen valssin ainoastaan instrumentaalikappaleeksi.
Lappeenrannan Humppafestivaaleilla Mikko Järvinen lauloi myös useana vuonna, yhden kerran jopa Dallapé-orkesterin kanssa. Mikko kertoi, että vuosien -76/77 vaiheilla hän esiintyi sekä perjantaina että lauantaina Lappeenrannassa. Sitten lentokoneeseen ja Ouluun, missä samana lauantai-iltana oli myös esiintyminen humppajuhlissa. Elettiin vanhan tanssimusiikin uuden tulemisen kuumia aikoja.
Television Lauantaitansseissa Mikko muisti myös esiintyneensä useita kertoja. 70-luvun loppupuolella ja -80-luvun alussa hän teki myös jonkin verran keikkoja kahdestaan Jorma Juseliuksen kanssa.

Lisää LP-levyjä

Mikko levytti PSO:lle 70-luvulla useita omia LP-levyjä esiintyen lisäksi muutamilla kokoomalevyillä. Toinen oma LP oli 18.3.1976 äänitetty Ilta skanssissa. Unelmia-CD:lle on tältä toiselta poimittu tuon nimikkovalssin lisäksi Tyttö metsässä, Unelma ja Luona valkokielojen, joka oli aiemmin taltioitu YLE:n kantanauhalle.
Kolmas Mikon LP oli nimeltään Juhannusvalssi, joka on hyvin kaunis, mutta hieman tuntemattomaksi jäänyt Kauko Käyhkön sävellys. Nyt voimme kuulla laulun tällä CD:llä. Poema oli vuonna 1953 Veikko Tuomen levytyksenä hyvin suosittu ja lisäksi Eino Grön lauloi saman tangon levylle 1963. Mikon tulkinta 1977 on siis kolmas tästä käännöskappaleesta, ja kaikki 3 levytystä ovat vielä peräkkäisiltä vuosi- kymmeniltä.
Mikko Järvisen levytysuralla 1978 oli poikkeuksellinen, sillä hän lauloi oman LP:n lisäksi parille PSO:n kokoomalevylle. Keväällä tehtiin Valto Tynnilän sävellyksistä 16 laulun kokoelma, joista Mikko lauloi neljä. Maanpakolaisen kaipaus on komea esimerkki siitä kuinka 30-luvun tango soi suomalaisella levyllä 1978, ja yksi kaikkien aikojen eniten levytyksissä soittanut hanuristi, Aaro Kurkela tekee tässä selväksi, että soittotaito ja Bugarin palkeet ovat kunnossa.
Mikko muisteli, että jos laulaminen on joskus ollut vaikeata, niin ainakin kerran Lappeenrannan Humppafestivaaleilla. Nimittäin Mikko esitti siellä mm. Esko Mustosen kauniin valssin Omalle äidilleni, ja lavan eteen tulleet naiskuuntelijat itkivät valssin edetessä kohti loppuaan. Kuulemma laulajankin oli vaikea pitää itseään peruslukemilla!
Tangot sopivat Mikon laulettaviksi erinomaisen hyvin, kuten esim. Hurmio ja Nyt soita balalaikka, joissa yhtyeen kokoonpano on seuraava: Pauli Granfelt viulu ja mandoliini, Taisto Wesslin kitara, Aaro Kurkela harmonikka, Kullervo Linna rummut ja Pentti Vuosmaa basso. Verrattuna Mikon ensimmäiseen LP-levyyn, niin yhtyeen nimestä huolimatta vain violisti on sama.
Mikon viimeisin oma LP julkaistiin 1980, ja siinä Paven yhtye on kasvanut jo; voisi kai sanoa orkesteriksi:
Pentti Ahola, Pauli Granfelt, Unto Haapa-aho, Erkki Inkinen, Pertti Kiri, Aaro Kurkela, Seppo Kurki, Kullervo Linna, Pentti Nevalainen, Hannu Saxelin, Pentti Vuosmaa ja Taisto Wesslin. Mikko laulaa tämän isomman kokoonpanon kanssa mm. foxit Voi kuinka taivas on tähtinen ja On neitonen kuin laulu kaunein, jotka antavat mukavaa väriä perinteiselle tango- ja valssilinjalle.

Single 1981

Tämän CD-kokoelman uusin esitys on Mikko Järvisen viimeisen PSO:lle tehdyn singlen A-puoli, Pisaroita ihollain. Liekö sattumaa vai ei, mutta tässäkin Mikkoa säestää Jörgen Petersenin orkesteri, kuten 1967 silloin viimeiseksi jääneellä singlellä.

Saamme tällä CD:llä kuunnella laulajan itsensä valitsemia levytyksiä, joista kaksi vaihdettiin Mikon ja Salixin hyvässä yhteisymmärryksessä. Jätetään arvoituksien vihkoon mitkä ne ovat; keskitytään hyvin tehtyyn musiikkiin, jota korkea baritoni Mikko Järvinen ja huippumuusikot meille esittävät!

KIITOKSET

Salix Ay kiittää TIMO LINDSTRÖMIÄ (Warner Music Finland), jonka antama tekninen apu oli lähtökohtana tälle levylle.
Laulaja MIKKO JÄRVINEN on ollut alusta pitäen innokkaasti mukana elävillä muistikuvillaan keikoista ja levytyksistä. Niitä jäikin vielä vastaisuuden varalle!
KIITOS KORVAAMATTOMASTA AVUSTA!

Tampereella 2009, Jarmo Kantola


Copyright © 2005 Salix Ay
Muokattu viimeksi: 23.11.2013