|
| |
CD-121
MIKKO JÄRVINEN - Unelmia
Suomalainen kevyt musiikki oli 70-luvun alkaessa jakautunut entistä selvemmin
kahteen pääryhmään. Nuoriso kuunteli päivän iskelmiä ja diskomusiikkia, mutta
aikuisille soitettiin heille sopivaa eli ns. vanhaa tanssimusiikkia lähinnä
tanssipaikoilla, sillä uusilla levyillä ei juuri ollut valsseja tai tangoja.
Mikko Järvinen aloitti ammattiopinnot teknillisessä koulussa syksyllä 1970. Oli
selvää, että pieni tulon-
lähde ei olisi pahasta. Tätä pohtien Mikko keikkaili kesän -70 lavoilla
kulloisenkin paikalla soittavan yhtyeen kanssa, sillä hän oli saman vuoden
keväällä lopettanut oman bändinsä.
Kulttuuritalo
Oman yhtyeensä kanssa keikkaillessa oli Helsingin Kulttuuritalosta tullut
vakioesiintymispaikka. Vaikka oma yhtye olikin lopettanut toimintansa, sai Mikko
tehtyä sopimuksen Helsingin Kulttuuritalon kanssa siten, että hän kokoaisi
tansseihin yhtyeen ammattimuusikoista. Pääsääntöisesti esiintymispaikkana oli
Kulttuuritalon Aula, kun ilmoituksissa luki Mikko Järvinen yhtyeineen tai Mikko
Järvinen ja yhtye.
Näin Aulan tansseissa lavalla oli muusikkoina useimmiten basisti Erkki Seppä,
rumpali ”Osku” Salonen, hanuristina useimmiten Aaro Kurkela, ja joskus Kalevi
Nyqvist. Joskus myös joku Lasse Pihlajamaan koulun opettajista tuurasi yhtyeessä
hanuristina, mutta jos harmonikan soittajaa ei ollut saatavissa, niin Raimo
Henriksson tuli apuun pianistina. Foneja soittivat joko Gusse Rössi, Pentti
Lasanen, Seppo Rannikko tai Hannu Saxelin.
Näin soiteltiin talvesta 1971 eteenpäin, ja Mikko oli itse laulusolistina sekä
palkanmaksajana muusikoille. Välillä Mikko Järvinen esiintyi myös Kulttuuritalon
Juhlasalissa, ja ilmeisesti tanssijat pitivät näistä illoista, koskapa
valitsivat Mikon Kulttuuritalon suosituimmaksi esiintyjäksi!
Ensimmäinen oma LP-levy
Keikkamatkoilla Mikko oli tutustunut Jorma Juseliuksen yhtyeeseen, koska teki
heidän kanssaan muutamia keikkoja tuuraten Jorkin bändin vakisolistia, Henry
Theeliä. Mikko lauloi myös ainakin yhden satsin Ylen ns. kantanauhalle vanhaa
tanssimusiikkia 1973 Juseliuksen yhtyeen kanssa..
Pauli Granfelt oli kertonut Mikolle, että PSO julkaisee Konkaritanssit-nimistä
LP-levysarjaa, ja että voitaisiin ehkä ehdottaa Mikko Järvisen oman LP:n tekoa
Martti Pihalle!
Pave ryhtyi puuhaan ja asia muuttui todeksi syksyllä 1974. Ihmeellinen sattuma,
mutta Mikon ensimmäisestä singlestä PSO:lla oli kulunut vuosia tasan kymmenen;
silloin säestäjänä oli Dallapé-orkesteri!
Marraskuun 22. vuonna 1974 oli Mikko Järvisen ensimmäisen LP:n äänityspäivä, ja
studioaika alkoi klo 10. Laulajaa jännitti melkoisesti, mutta onneksi laulut ja
yhtye olivat tuttuja keikoilta. Levykanteen merkittiin Pauli Granfeltin yhtye
sovittajan mukaan ja kokoonpano oli sama kuin Jorkin yhtyeessä keikoilla: Jorma
Juselius harmonikka, Pauli Granfelt viulu, Tage Manninen rummut ja Alvi Palho
kontrabasso. Vahvistuksina tässä levytyksessä olivat vielä Ingmar Englund kitara
ja Pentti Ahola piano, eli parasta mahdollista koko yhtye mitä Suomessa oli
tarjolla!
Kaiken piti siis olla reilassa, mutta studion äänittäjä ilmoitti totisena, että
nyt tekniikka petti! Aikaa kului ja kaikki alkoivat hermostua; varsinkin kun
Juseliuksen yhtyeellä oli illalla keikka Turussa Henry Theelin kanssa.
Noin klo 12.30 äänityslaitteet saatiin kuntoon, ja hieman jälkeen klo 14 Mikko
Järvisen ensimmäinen LP oli äänitetty. Taisi tulla melkein maailmanennätys,
todettiin studion tarkkaamosta!
Mikko kertoi loppukesällä 2009, ettei ehtinyt laulaessaan edes jännittää. Kova
äänitystahti voitti kaiken. LP:llä on muutamia lauluja, jotka Mikko oli
erityisesti toivonut pääsevänsä levyttämään kuten esim. Tosca ja Ilta Santa
Cruzissa. Samoin Fino CD-113:n nimikkolaulu Laula minulle kuului näihin.
Äänitys oli ns. sataprosenttinen eli Finnvox-studiolla Mikko Järvisen laulu ja
Pauli Granfeltin yhtyeen soitto taltioitiin yhtaikaa. Kyseessä oli samalla myös
Mikon ensimmäinen stereoääninen levy, jossa musiikki toistettiin 2-kanavaisesti
laulajan äänen ollessa kanavien keskellä.
Kaikkiaan tämä ensimmäinen oma LP oli Mikolle itselleen erittäin tärkeä ja
mieltä kohottava asia!
2.
Jorma Juseliuksen yhtyeen vakisolistiksi
Jorkin yhtyeen keikkajuliste oli yleissävyltään tummansinen, ja siinä olivat
keskellä ryhmäkuvassa Juselius, Granfelt, Manninen, Palho ja Theel. Kun Mikko
Järvinen tuurasi Henkkaa, niin julisteen alareunan valkoiseen osaan oli mustalla
tussilla tekstattu Mikon nimi. Allekirjoittanut muistaa nähneensä tällaisia
julisteita tamperelaisen tanssipaikan, Simpukan ovella vuosina 1972-73 aina
joskus.
Vuosien 1976-77 vaiheilla Mikko Järvisestä tuli Jorma Juseliuksen yhtyeen
vakituinen laulusolisti. Keikoilla käytiin Helsingissä Kulttuuritalon lisäksi
Vanhassa Maestrossa ja Pavilla, Lahdessa paikkana oli usein Teivaala, ja
Uittamon lava Turussa oli myös monesti esiintymispaikkana. Hyvinkään Kansantalo
tuli yhtä tutuksi kuin Vuolteensilta Valkeakoskella eikä Simpukka tamperelaisena
tanssipaikkana ollut vieras. Veikko Tuomen Valtatie 2:lla Harjavallassa
esiinnyttiin myös aika tiheästi, samoin kuin Säkylän Eenokilla, ja Oriveden
Eräjärvellä sijaitseva Rönni tuli sekin tutuksi. Kuhmoisissa sekä
Tommolansalmella vierailtiin myös Juseliuksen yhtyeen kanssa.
Keikoilla esitettiin pääosin 70-luvulla levytettyjä lauluja, mutta
vakio-ohjelmistoon kuului esim. Amado mio, Besame mucho, Violetta, Sinitaivas,
Sua vailla ja Kaksi ruusua. Oikeita yleisön suosikkeja tanssipai- koilla olivat
myös Nadja, Hopeinen kuu sekä Akselin ja Elinan häävalssi, jonka Mikko olisi
halunnut laulaa myös levylle. Se kuitenkin jäi levyttämättä säveltäjä Heikki
Aaltoilan ilmoitettua vielä silloin tarkoittaneensa kyseisen valssin ainoastaan
instrumentaalikappaleeksi.
Lappeenrannan Humppafestivaaleilla Mikko Järvinen lauloi myös useana vuonna,
yhden kerran jopa Dallapé-orkesterin kanssa. Mikko kertoi, että vuosien -76/77
vaiheilla hän esiintyi sekä perjantaina että lauantaina Lappeenrannassa. Sitten
lentokoneeseen ja Ouluun, missä samana lauantai-iltana oli myös esiintyminen
humppajuhlissa. Elettiin vanhan tanssimusiikin uuden tulemisen kuumia aikoja.
Television Lauantaitansseissa Mikko muisti myös esiintyneensä useita kertoja.
70-luvun loppupuolella ja -80-luvun alussa hän teki myös jonkin verran keikkoja
kahdestaan Jorma Juseliuksen kanssa.
Lisää LP-levyjä
Mikko levytti PSO:lle 70-luvulla useita omia LP-levyjä esiintyen lisäksi
muutamilla kokoomalevyillä. Toinen oma LP oli 18.3.1976 äänitetty Ilta
skanssissa. Unelmia-CD:lle on tältä toiselta poimittu tuon nimikkovalssin
lisäksi Tyttö metsässä, Unelma ja Luona valkokielojen, joka oli aiemmin
taltioitu YLE:n kantanauhalle.
Kolmas Mikon LP oli nimeltään Juhannusvalssi, joka on hyvin kaunis, mutta hieman
tuntemattomaksi jäänyt Kauko Käyhkön sävellys. Nyt voimme kuulla laulun tällä
CD:llä. Poema oli vuonna 1953 Veikko Tuomen levytyksenä hyvin suosittu ja
lisäksi Eino Grön lauloi saman tangon levylle 1963. Mikon tulkinta 1977 on siis
kolmas tästä käännöskappaleesta, ja kaikki 3 levytystä ovat vielä peräkkäisiltä
vuosi- kymmeniltä.
Mikko Järvisen levytysuralla 1978 oli poikkeuksellinen, sillä hän lauloi oman
LP:n lisäksi parille PSO:n kokoomalevylle. Keväällä tehtiin Valto Tynnilän
sävellyksistä 16 laulun kokoelma, joista Mikko lauloi neljä. Maanpakolaisen
kaipaus on komea esimerkki siitä kuinka 30-luvun tango soi suomalaisella levyllä
1978, ja yksi kaikkien aikojen eniten levytyksissä soittanut hanuristi, Aaro
Kurkela tekee tässä selväksi, että soittotaito ja Bugarin palkeet ovat kunnossa.
Mikko muisteli, että jos laulaminen on joskus ollut vaikeata, niin ainakin
kerran Lappeenrannan Humppafestivaaleilla. Nimittäin Mikko esitti siellä mm.
Esko Mustosen kauniin valssin Omalle äidilleni, ja lavan eteen tulleet
naiskuuntelijat itkivät valssin edetessä kohti loppuaan. Kuulemma laulajankin
oli vaikea pitää itseään peruslukemilla!
Tangot sopivat Mikon laulettaviksi erinomaisen hyvin, kuten esim. Hurmio ja Nyt
soita balalaikka, joissa yhtyeen kokoonpano on seuraava: Pauli Granfelt viulu ja
mandoliini, Taisto Wesslin kitara, Aaro Kurkela harmonikka, Kullervo Linna
rummut ja Pentti Vuosmaa basso. Verrattuna Mikon ensimmäiseen LP-levyyn, niin
yhtyeen nimestä huolimatta vain violisti on sama.
Mikon viimeisin oma LP julkaistiin 1980, ja siinä Paven yhtye on kasvanut jo;
voisi kai sanoa orkesteriksi:
Pentti Ahola, Pauli Granfelt, Unto Haapa-aho, Erkki Inkinen, Pertti Kiri, Aaro
Kurkela, Seppo Kurki, Kullervo Linna, Pentti Nevalainen, Hannu Saxelin, Pentti
Vuosmaa ja Taisto Wesslin. Mikko laulaa tämän isomman kokoonpanon kanssa mm.
foxit Voi kuinka taivas on tähtinen ja On neitonen kuin laulu kaunein, jotka
antavat mukavaa väriä perinteiselle tango- ja valssilinjalle.
Single 1981
Tämän CD-kokoelman uusin esitys on Mikko Järvisen viimeisen PSO:lle tehdyn
singlen A-puoli, Pisaroita ihollain. Liekö sattumaa vai ei, mutta tässäkin
Mikkoa säestää Jörgen Petersenin orkesteri, kuten 1967 silloin viimeiseksi
jääneellä singlellä.
Saamme tällä CD:llä kuunnella laulajan itsensä valitsemia levytyksiä, joista
kaksi vaihdettiin Mikon ja Salixin hyvässä yhteisymmärryksessä. Jätetään
arvoituksien vihkoon mitkä ne ovat; keskitytään hyvin tehtyyn musiikkiin, jota
korkea baritoni Mikko Järvinen ja huippumuusikot meille esittävät!
KIITOKSET
Salix Ay kiittää TIMO LINDSTRÖMIÄ (Warner Music Finland), jonka antama tekninen apu oli lähtökohtana tälle levylle.
Laulaja MIKKO JÄRVINEN on ollut alusta pitäen innokkaasti mukana elävillä
muistikuvillaan keikoista ja levytyksistä. Niitä jäikin vielä vastaisuuden
varalle!
KIITOS KORVAAMATTOMASTA AVUSTA!
Tampereella 2009, Jarmo Kantola |
