Gramofoni    Salix logoFINO logo


Ylös
Julkaisut
Tulossa
Myynti
Yhteystiedot
Linkit
Palaute
(Loppu)
FINO CD-144
FINO CD-142
FINO CD-141
FINO CD-140
FINO CD-139
FINO CD-138
FINO CD-137
FINO CD-136
(FINO CD-135)
FINO CD-134
FINO CD-133
FINO CD-132
FINO CD-131
FINO CD-130
FINO CD-129
FINO CD-128
FINO CD-127
(FINO CD-126)
(FINO CD-125)
(FINO CD-124)
FINO CD-123
FINO CD-122
FINO CD-121
(FINO CD-120)
FINO CD-119
(FINO CD-118)
(FINO CD-117)
(FINO CD-116)
(FINO CD-115)
(FINO CD-114)
(FINO CD-113)
(FINO CD-112)
(FINO CD-111)
(FINO CD-110)
(FINO CD-109)
FINO CD-108
FINO CD-107
(FINO CD-106)
(FINO CD-105)
(FINO CD-104)
(FINO CD-103)
(FINO CD-102)
(FINO CD-101)

CD 111: Henry Theel - Jokaiselle jotakin          CD 111: Henry Theel - Jokaiselle jotakin     CD 111 Loppu

TIE LAULAJAKSI

Viihdytyskiertueet olivat aloittaneet työnsä rintamilla todenteolla 1942, ja Kellomäki-nimisessä paikassa oli soittamassa tiettävästi 4-henkinen yhtye. Tauolla esiintyjäryhmän johtajan, Arvo Koskimaan luokse tuli nuori alikersantti, joka kysyi voisiko laulaa italialaisia kappaleita heidän säestyksellään paussin jälkeen? Musikantit suhtautuivat yleensä varovasti tällaisiin tarjouksiin rintamalla, mutta Koskimaa päätti kuitenkin suostua.

Aloitettiin kiireellä edes kysymättä laulusolistin nimeä. Säveltäjä Arvo Koskimaa muisteli vuosikymmeniä jälkeenpäin, että soittajat huomasivat säestävänsä hienoäänistä ja lahjakasta laulajaa, jonka Koskimaa halusi heti kiinnittää ryhmäänsä. Nimen tietäisi kohta koko Suomi: Uusi Meidän Poppoon laulusolisti oli helsinkiläinen Henry Theel. Suomalaiset olivat kyllä kuulleet häntä jo 1940 suorassa radiolähetyksessä, joka tuli silloin Kuopiosta. Koskimaa kirjoitti kiireesti Helsinkiin Pallelle eli Reino Hirvisepälle, että täällä olisi erinomainen laulaja yhdeksi esiintyjäksi Asemiesiltoihin. Pääkaupungista tuli vastauskirje, jossa luki että "lähetä poika tänne!" 25-vuotias Henry-poika lähetettiin Helsingin Messuhallissa järjestettyyn asemiesiltaan, ja katsomossa istui kolme naista eturivissä: Henryn äiti Fanny Theel ja molemmat siskot Dagny ja Doris Theel. Vielä 50 vuoden päästä Dagny Theel kertoi kuinka ylpeitä he olivat Henrystä tuona ikimuistoisena iltana. Valitettavasti Henryn isä ei enää ollut kokemassa tuota hetkeä, sillä hän oli siirtynyt ikuisuuteen 30-luvun alkupuolella monien sairaalavuosien jälkeen.

Tämä Messuhalli-ilta ei jäänyt Henryn ainoaksi, vaan hänestä tuli yksi suosituimpia esiintyjiä näissä tilaisuuksissa.

Marraskuussa 1942 Henry pääsi rintamalta kolmen päivän lomalle, sillä kysymyksessä oli hänen ensimmäinen levytystilaisuutensa. Saksalaiset äänitysteknikot olivat laitteineen Apollonkadun lyseon juhlasalissa, jossa nuori laulaja omien sanojensa mukaan ”aivan vihreänä” lauloi ison, pääasiassa Dallape-muusikoista kootun orkesterin säestyksellä yhtenä päivänä 13 laulua kertaotoilla. Viulua soittanut Helge Pahlman antoi Henkan pyynnöstä "sisääntulot rokalla lapaluiden väliin". Kolmas taltioiduista Henryn lauluista oli Toivo Kärjen NIMETÖN VALSSI. Henkasta oli tullut yhtäkkiä Suomen tunnetuin uusi laulusolisti, mutta tositoimiin päästiin vasta 1945, kun säveltäjä ja muusikko Kärki otti Henryyn yhteyttä.

KIERTUEET ALKAVAT

Heti rauhan tultua alkoi vilkas levytystoiminta, ja vaikka aika oli kaikille hyvin vaikeaa oli viihteellä heti paikkansa kansan sydämissä. Tanssikielto vaikeutti esiintyjien töitä, mutta uusia lauluja tehtiin ja levytettiin niin paljon kuin käytännössä oli mahdollista.

Toivo Kärki oli pitkään suunnitellut oman kokoonpanon perustamista, mutta vielä 1945 hänellä oli kiinnitys Erkki Ahon orkesterissa, jota pidettiin silloin nykyaikaisena ja taitavana suurorkesterina. Etukannen kuvan mukaisella kokoonpanolla Kärki perusti 1946 ensimmäisen Toivo Kärjen yhtyeen. Aluksi päätettiin tehdä kuukauden mittainen kiertue, ja laulusolistiksi oli lupautunut Olavi Virta. Hän perui viimetipassa osallistumisensa ja sitten tulikin kiire! Topi kysyi Henryä, joka lupasi heti ja siitä se lähti. Onnikoilla ja junilla kuljettiin, ja aluksi laki salli illan lopuksi tanssia kokonaisen tunnin, joka noin vuoden päästä muuttui 1,5 tunniksi. Kiertueen nimenä oli Jokaiselle jotakin, ja alkuilta koostui ns. taiteellisesta osuudesta, soittajien sooloesityksistä ja humoristisista jutuista, joita pääosin esittivät yhtyeen basistit eli Usko Dahl ja sittemmin Mauno Maunola.

Maukka otti yhteyttä Tage Manniseen, että Kärjen yhtyeessä olisi rumpalin paikka. Tage oli ollut 1946 Ossi Aallon orkesterissa pääosin klarinetistina sekä saksofonissa, mutta oli aina silloin tuurannut Aaltoa rumpupatterilla innostuen niin että alkoi käydä rumputunneilla. Niinpä 1947 hän huomasi olevansa Jokaiselle jotakin-kiertueella kuvan mukaisessa kokoonpanossa: Nikolai Jussila saksofoni (Wolde Jussilan veli), Tage Manninen rummut, Mauno Maunola kontrabasso, Vilho Aalto kitara, Toivo Kärki harmonikka ja Henry Theel laulu.

Tage kertoi talvella 2007, että kun hän liittyi kiertueeseen niin Topi sanoi: "Muistat sitten että sä et ole täällä kolistelemassa rummuilla vaan säestämässä. Aina väliajalla pistettiin Topin haitarilaukku lavan reunalle, ja yleisö sai pudottaa sinne toivekappaleensa kirjotettuna pääsylipun taakse. Kärki oli mukava mutta tarkka yhtyeen johtaja. Meillä oli sitten 1948 oikein oma Dodge-merkkinen keikka-auto ja siinä vielä peräkärry, jossa oli Decca-levymainokset. Kun lähdettiin Helsingistä niin ensimmäinen esiintymispaikka oli yleensä Mäntsälä. Oltiin yleensä kaksi viikkoa kiertueella ja sitten viikko Helsingissä. Rumpujen kalvot eivät tahtoneet millään kestää niissä oloissa ja uusia ei saanut mistään. Keksin laittaa sähkölampun palamaan rummun sisään, niin lämpö säilyi ja yleisö ihmetteli! Ossi Aallon avustuksella sain sitten vihdoin ostettua kokonaan uuden amerikkalaisen rumpusatsin. Meillä oli sitten vahvistin ja mikrofoni Henkalle, vaikkei se sitä muuten olisi tarvinnut, mutta säästi ääntänsä kylmissä paikoissa. Henry on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaista laulajista tässä maassa ja jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Mukava keikkakaveri!"

Ossi Runne soitti trumpettia Kärjen yhtyeessä 1948-49, ja muisteli niitä aikoja maaliskuussa 2007 näin: ”Kierrettiin yleensä Kymenlaaksossa, Itä-Suomessa ja käytiin Rovaniemen korkeudella asti. Jostain syystä Pohjanmaa jäi yleensä väliin, kun sitten taas Satakunta ja Häme olivat vakiopaikkoja. Enimmäkseen esiinnyttiin työväen- ja nuorisoseurojen taloilla. Yhtyeen kokoonpano vaihteli aikalailla niin, että välillä mukana olivat Pauli Granfelt sekä Pärre Förars ja molemmat soittivat viulua, mutta Pärre myös saksofonia. Henry lauloi mielellään italialaisia lauluja kuten "Tiritomba" ja Tostin "A Marechiare"; levytyksiä tehtiin insinööri Rafael Ylkäsen studiolla Taka-Töölössä. Varsinkin latinalaisrytmisissä kappaleissa olin mukana trumpetilla kuten myös tuossa "Sivistys"- foxissa, jossa loppuhuudon esittäjä on Tage Manninen.”

Mielenkiintoinen nimi noissa 40-luvun jutuissa on äänittäjä; Tage nimittäin muisti, että usein Klaus Salmi hoiteli tekniikkaa, vaikka tunnetaan paremmin Ramblers-orkesterin perustajana ja muusikkona.

PALJON LEVYTYKSIÄ

Henry lauloi levyille niin kotimaista perinteistä iskelmämusiikkia kuin käännöskappaleita, ja näitä kansainvälisiä suosikkeja taltioitiin usein jo vuoden sisällä alkuperäislevyn ilmestyttyä.

Suomalainen harvinaisuus on keväällä 1947 äänitetty "Pirjo-valssi", jossa Henryä säestää Yrjö Saarnion polkkayhtye seuraavanlaisella 5-miehisellä kokoonpanolla: Yrjö Saarnio viulu, Jarl Lund harmonikka, Kauko Järvinen kitara, Toivo Lampen piano ja Kaarlo Reinikainen basso.

Jarl Lund muisteli talvella 2007, ettei polkkayhtye 40-luvulla esiintynyt muuten Theelin kanssa kuin näissä levytyksissä. Laulajan kanssa harjoiteltiin jokainen laulu yhden kerran ja seuraavana oli vuorossa äänitys! Yrjö Saarnio ei kirjoittanut varsinaisia sovituksia vaan jokaisella soittajalla oli omat stemmat. Lund soittaa tässä "Pirjo-valssissa" Kouvolan amerikkalaismallisella näppäinharmonikalla, ja kyseessähän on tyypillinen Saarnion duurivalssi. Laulusolisti oli yleensä Saarnion itsensä valitsema, ja Henkkahan esiintyi polkkayhtyeen kanssa vielä kahdella seuraavallakin vuosikymmenellä.

Jonkinlaista kuvaa kiertueiden ohjelmaosuudesta antaa "Torna piccina", jonka Henry levytti italiaksi jo 1946. Käännösiskelmien parhaimmistoa edustavat ehdottomasti "Zacatecas", jonka Edmundo Rosin orkesteri oli vain hetkeä aiemmin soittanut koko maailman tietoisuuteen. Yhtään vähäisempi suosikki ei ole "Kenties, kenties, kenties", joka kulki Henryn mukana keikoilla 40 vuotta. "Luonnonlapsi" kuvaa aidosti säveltäjäänsä ahbezia, joka halusi nimensä kirjoitettavan pienillä alkukirjaimilla, koska hänen mielestään yksikään ihminen pallolla ei ansainnut isoja kirjaimia. Tässä levytyksessä kuuluu myös Kärjen soittama Jomi Leinon vanha vibrafoni, jota purettiin ja koottiin kyllästymiseen asti 40-luvun lenkeillä, mutta hyvin se vain kesti peräkärryssä Dodgen vetämänä pölyisillä maanteillä.

Kun puhutaan suomalaisesta tangosta niin Henry Theel on silloin melkeinpä numero yksi. Hän on levyttänyt niitä kaikista laulajistamme eniten. Edelleen suurin osa klassikkotangojemme ensilevytytyksistä on juuri Henryn tulkitsemia. Joskus on kirjoitettu, että jos tangolla on naisen nimi niin vain Henry Theel voi laulaa sen uskottavasti ja sydämeen käyvästi. "Jos muistelet mua, Joko uuvuit sä uneen, Sydämeni sävel, Iltahetkenä" ja "Ei erossa yhtään iltaa" ovat kaikki sellaisia laulutulkintoja, että kuunnellessa herää kysymys: Laulaako tässä ensimmäinen todellinen Suomen tangokuningas? Nämä historialliset levytaltioinnit osoittavat jälleen, että niin hidas valssi kuin nopearytminen samba sujuvat Beniamino Giglin ja Jussi Björlingin suomalaiselta ihailijalta vaivattoman tyylikkäästi.

MYÖS RUOTSISSA KÄYTIIN ESIINTYMÄSSÄ

Passitiedoista on selvinnyt, että ainakin jo talvella 1947 Henry Theel ja Viljo Vesterinen esiintyivät Ruotsissa. Samoin Tage Manninen muisti, että Jokaiselle jotakin-kiertueilla käytiin Haaparannassa ja Jällivaarassa soittamassa. Henry kertoi joskus lehtijutussa kuinka hän toi valkoisen kabadriinikankaan Ruotsista ja teetti siitä Helsingissä esiintymisasun, koska oli nähnyt sellaisen 30-luvulla Olavi Virralla Heimolassa. Tuo etukannen kuva on muusikko Martti Ounamon ottama 1946 eli Henry on tainnut jo silloin laulaa naapurimaassa. Arvostelut ruotsalaislehdissä olivat erittäin ylistäviä, ja Henryn sanottiin olevan ”Suomen Tino Rossi”. Mestari itse ei oikein pitänyt kuulemma tällaisista vertauksista. Kotikielenä Henryllä oli lapsuudesta lähtien ollut ruotsi, ja "Efter balen" onkin hyvä kuulokuva siitä millaista Henryn laulu on saattanut kansanpuistoissa tuolla naapurimaassa olla.

LAUANTAIN TOIVOTTUJEN SUOSITUIN ESIINTYJÄ

Yleisradion vanhin ohjelma on "Lauantain toivotut levyt". 40-luvun lopulla Henry Theel oli toivottujen ylivoimaisesti eniten kuultu laulaja, sillä esim. 1948 ja 1949 hän esiintyi lähes joka viikko, ja parhaimmillaan samassa lähetyksessä tuli kolme Henryn laulamaa levyä!

"Harmaat silmät" vievät meidät nyt musiikimuistojen pariin ajan suosituimman laulajan Henry Theelin, ja ajan parhaimpien muusikoiden tahdittamana. Voimme kaikki yhdessä nauttia näistä erittäin työlään alkuperäislevyjen restauroinnin tuloksena eli siis JOKAISELLE JOTAKIN!

Levyn on restauroinut ja masteroinut Samu Oittinen Fantom Studio Oy:n studiolla Tampereella.

Tampereella 2007, Jarmo Kantola

Copyright © 2005 Salix Ay
Kävijämäärät 1.5.2005 lähtien
Muokattu viimeksi: 10.01.2018