|
| |
CD-120 Loppu
ERKKI JUNKKARINEN (22.4.1929 – 9.4.2008)
Erkki Junkkarinen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista mieslaulajistamme.
Georg Malmsten, Eugen Malmsten, Olavi Virta, Henry Theel ja Veikko Tuomi. Tässä
on yksi lista ennen Erkkiä aloittaneista huippusuosion saavuttaneista
laulajista. Nuoren Erkki Junkkarisen suomalainen laulajasuosikki uran
alkuaikoina oli Henry Theel. Ajan uudet suosikki-iskelmät esimerkiksi
”Liljankukka,” ”Harmaat silmät,” Anna-Liisa,” ”Kuin lapsena ennen,”
”Marja-Leena” ja ”Eron hetki on kaunis” olivat hänen keikkaohjelmistossaan jo
1940 – luvulla ja pysyivät siellä aivan viime hetkiin asti.
Erkki Junkkarinen voitti ylivoimaisesti laulukilpailun Canjonissa Helsingissä
vuonna 1948. Loppukilpailussa hän lauloi Toivo Kärjen tangot ”Jos muistelet mua”
ja ”Joko uuvuit sä uneen.” Ensimmäinen laulunopettaja oli näyttelijä Rauha
Rentolan äiti Suoma Rentola, sitten Olavi Nyberg, opiskelu Helsingin Kansan
Konservatoriossa, jonka jälkeen yksityistunteja Martti Lohikoskelta. Erkki sai
kokeilla laulajantaitojaan Helsingin kesäisellä Alppilavalla maineikkaan Dallape
– orkesterin solistina. Kapellimestarina toimi Helge Pahlman. Sitten olikin jo
armeijan vuoro.
Tämän jälkeen tuli vuosi 1950 ja helmikuu, sekä ”Suomen
iskelmäkuninkuuskilpailut” Helsingin Työväentalolla. Erkki lauloi kappaleet
”Klovni soittaa” ja ”Marinella.” Voitto oli jälleen ylivoimainen. Toiseksi
kilpailussa sijoittui Lasse Kuusela ja kolmanneksi Jorma Ikävalko. Tämän jälkeen
Erkki meni koelauluun Toivo Kärjen ja insinööri Rafael Ylkäsen luokse
Munkkiniemeen. Hän lauloi kappaleen ”Yksinäinen harmonikka.” Kaksi kuukautta
myöhemmin 5.5.1950 tämä kappale levytettiin Fazer – yhtiön kustantamana ja näin
alkoi Erkki Junkkarisen ainutlaatuinen ura levylaulajana. Levyn B – puolella on
foxtrot ”Aron laulu.” Uran alkuaikojen ehkä menestyneimmät levytykset ovat
edellä mainittujen lisäksi ”Imatran Inkeri,” ikivihreä ”Hopeahääpäivänä” ja
”Valssi menneiltä ajoilta.” Erkki levytti yli viidellä vuosikymmenellä yhteensä
lähes 400 kappaletta. Keikkalaulajan ura oli vieläkin pitempi. Se alkoi 1940 –
luvulla ja kesti aivan loppuun asti.
1950 – luvulla Erkki Junkkarinen levytti ja kävi keikoilla tiheästi.
Vuosikymmenen lopulla tulivat nuoret naislaulajat joukolla mukaan – tyylit
muuttuivat. Erkin levytykset loppuivat. Alkoi ravintola Mikadon aika. Noin
kymmenen vuoden ajan hän oli ravintolamuusikkona, soitti kitaraa ja lauloi Unto
Saarisen yhtyeessä lähes joka ilta.
Erkki teki samalla myös jatkuvaa päivätyötä. ”Nuorena jaksaa, kun ei ollut TV:
täkään, mitä olisi katsonut.” Erkki vitsaili jälkeenpäin. Ravintola Mikado
sijaitsi Helsingin keskustassa. Helsingin Sanomissa oli usein ilmoitus ”Erkki
Junkkarinen ja Unto Saarisen yhtye esiintyy tänään” – oikein kuvan kanssa. Naama
tuli tutuksi Hesarin lukijoille vuosien varrella. Vuonna 1964 Erkki levytti
tango – singlen Fazer – yhtiölle. Se ei mennyt kaupaksi, vaikka oli menossa
varsinainen tango – buumi. Nämä kaksi tangoa olivat Toivo Kärjen sävellyksiä.
Mielestäni ne ovat ihan hyviä ja Erkki laulaa hienosti. Oli ilmeisesti niin,
että sen hetken nuoret tangolaulajat mm. Eino Grön, Reijo Taipale ja Taisto
Tammi keräsivät ”kermat” kakun päältä. Vuonna 1967 Scandia – yhtiö julkaisi
Erkin singlen ”Ruusut hopeamaljassa / Hopeahiukset,” sekä kolme Kullervo Linnan
Humppaveikkojen kanssa tehtyä humppafoksia, jotka julkaistiinkin jo LP –
levyllä. Levyllä oli myös muita laulajia. Tämä vuosikymmen, vaikka levytyksiä ei
paljoakaan tehty, oli Erkin mielestä hänen musiikillinen ”korkeakoulunsa,” jota
ilman ei myöhempi menestys olisi ollut mahdollista.
1960 – luvun lopulla Erkki Junkkarinen jätti ravintola Mikadon, piti edelleen
päivätyönsä ja alkoi keikkailla ympäri maata Matti Väkeväisen yhtyeen kanssa
lähinnä viikonloppuina. Tapasin Erkin usein tanssikeikoilla ja huomasin, että
hänen suosionsa alkoi jatkuvasti nousta. Tanssijoita riitti ruuhkaksi asti jo
1970 – luvun alussa ja hän veti keskimäärin enemmän yleisöä tanssitilaisuuksiin,
kuin muut tunnetut tähtiesiintyjät. Varsinainen huippu oli vuodet 1974 – 1978.
Silloin Erkki Junkkarinen veti tanssipaikoille myös nuorisoa ja yleisömäärät
olivat huipussaan. Hän levytti yhdessä Anneli Huovisen kanssa puoliksi LP –
levyllisen tanssi – iskelmiä vanhalle levy – yhtiölleen Fazerille kohtuullisella
menestyksellä kevätkesällä 1970. Mukana oli mm. hänen jo vuonna 1951
menestyksellisesti laulamansa Toivo Kärjen tango ”Kultakuumetta,” myös nyt
maestro Kärjen sovittamana.
Tämän jälkeen Erkki vaihtoi levy – yhtiö PSO:lle. Mukana seurasi mainio
viulisti, trumpetisti, sovittaja ja kapellimestari Pauli Granfelt. Yhteistyö
alkoi heti vuonna 1970 LP – levyllä ”Vanhaan hyvään aikaan 1. ” Vuonna 1972
Erkki Junkkarinen ja Pauli Granfeltin yhtye tekivät levyn ”Konkaritanssit 1.”
Tulos oli jälleen loistava ja jälki erittäin korkeatasoinen. Vuosi 1974 oli
Erkin uralla ratkaiseva. Helsingin Kulttuuritalolla järjestettiin 25 -
vuotisjuhlakonsertti nimellä ”Ruusuja Hopeamaljassa.” Ensin keväällä,
televisiolakon vuoksi toinen konsertti syksyllä, että taltiointi saatiin
näytettyä TV:ssä. Liput molempiin tilaisuuksiin myytiin nopeasti viimeistä
paikkaa myöten loppuun. Erkki oli kutsunut mukaan esiintymään laulajakollegoja
mm. Esa Pakarinen, Kalevi Korpi ja edellä mainitut Henry Theel ja Veikko Tuomi
olivat myös paikalla. Konsertti oli valtava menestys. Aurinko hymyili vihdoin
pitkän ja ansiokkaan työn tehneelle koko kansan laulajalle.
Erkki Junkkarinen esitti Juhlakonsertissaan kappaleen ”Ruusuja hopeamaljassa” ja
sai valtavat suosionosoitukset. Keväällä 1975 julkaistiin samanniminen Albumi,
joka sai ennen näkemättömän suosion. Ensimmäinen painos myytiin loppuun alta
aikayksikön. Sillä aikaa, kun ostajat odottelivat lisäpainosta, myytiin Erkin
aikaisemmin ilmestyneet levyt mm 1974 julkaistu ”Pakilan satakieli,” Erkki
Junkkarinen tänään,” sekä muut edellä mainitut levyt, jota vielä kaupoissa oli.
Nyt olikin varsinainen ”Junkkaris – buumi” iskenyt tosissaan. Vaikka suosio oli
koko 1970 – luvun ajan noussut vuosi vuodelta tasaisesti - Juhlakonsertin
jälkeen alkoi todellinen menestys! Erkki Frimanin yhtye säesti Erkki Junkkarista
näinä valtavan menestyksen vuosina. LP – levyjä ja C – kasetteja myytiin
kahdessa vuodessa yhteensä yli 250000 kappaletta! Albumeja tehtiin koko 1970 –
luvun loppuun vähintään kaksi vuodessa. Kultalevyjä on kertynyt 11 kappaletta,
sekä lisäksi yksi platina- ja timanttilevy!
Erkin keikkatahti koko 1970 – luvun ja varsinkin ”hulluina vuosina” oli erittäin
kova. Välillä meni viikkoja, ettei ehtinyt kotona Riihimäellä käymään edes
kääntymässä. Hänen terveytensä ja fysiikkansa oli kovassa kunnossa, eikä
keikkoja tarvinnut tämän vuoksi peruuttaa. Laulu onnistui loistavasti, niin
levyillä, kuin keikoillakin. Samoin vihellys, joka Erkillä oli kuuluisa ja
ainutlaatuinen.
1980 – ja 1990 – luvuilla Erkki Junkkarinen keikkaili tiiviisti. Myös
levytysstudioissa piipahdettiin, vaikkakin huomattavasti harvemmin, kuin
aikaisemmin. LP – ja CD – kokoelmalevyjä on julkaistu, mutta myös aivan uutta
materiaalia on julkaistu vielä viime vuosikymmenen lopulla. Keikat jatkuivat
aivan loppuun asti. Olen nähnyt Erkki Junkkarisen tanssilavoilla laulamassa yli
neljän vuosikymmenen ajan – varmasti yli 100 kertaa! Viimeisen kerran olin
paikalla Lappeenrannassa lauantaina 8.3.2008. Ilta oli onnistunut. Täysi talo
tanssijoita. Erkin osuus oli menestys! Kun hän ilmoitti tanssiyleisölle, että
hänen osuutensa illasta on ohi – yleisö taputti Mestarin uudelleen lavalle
ainakin kaksi kertaa! Erkki lauloi palkkioksi muutaman suurimmista ”hiteistään,”
yleisö tyytyi ”kohtaloonsa” ja päästi Erkin ansaitulle kotimatkalle
Hämeenlinnaan, mikä oli hänen kotikaupunkinsa Riihimäen jälkeen. Erkki
Junkkarisen ja yleisön välillä oli lämmin yhteys alusta loppuun asti.
Tällä toisella restauroidulla ja uudelleen masteroidulla Fino – CD – levyllä
ohjelmisto kattaa edustavan ja monipuolisen kokoelman Erkki Junkkarisen
levytyksiä vuosilta 1950 – 1958. Vain muutama kappale on julkaistu aikaisemmin
CD – formaatissa. Niitäkin on nykytekniikan ansiosta pyritty parantamaan!
Ikivihreä Jorma Ikävalkon säveltämä ja sanoittama valssi ”Hopeahääpäivänä” (1952), Arvo Koskimaan säveltämä ja Helena Eevan sanoittama herkkä valssi
”Luonasi” (1952), Toivo Kärjen sävellyksistä on mukana tangot ”Takkavalkea
palaa” (1952) sanoitus Reino Helismaan, ”Tavallinen tarina” (1953) sanoitus
Helena Eevan, jenkat ”Tuhlaajapoika” (1950), ”Kellon alla” (1951), sanoitus
molemmissa on Reino Helismaan. Aarne Hataran säveltämä ja Martti Suuntalan
sanoittama tango ”Olit ystävä vain” (1953).
Kaunis valssi ”Muisto sinusta” (1953), säveltäjä ja sanoittaja Rauno Järvinen,
slowfox ”Uinu pikkumies” (1955), säveltäjä Leon Landgren ja sanoitus Reino
Helismaan, foxtrot ”Sua suojaan aina” (1955), säveltäjä Olavi Karu ja
sanoittaja Olavi Linnus.
Kaarlo Valkaman säveltämä ja Jorma Ikävalkon sanoittama pirteä ”Suvivalssi” (1954), Timo Lepistön säveltämä ja sanoittama tango ”Nyt kuljen yksin” (1955).
Komea ikivihreä bequine ” Kun yö on meidän,” joka on Manlio di Verolin sävellys
ja suomalaiset sanat on Olavi Linnuksen. Erkki Tuulikarin säveltämä ja Erkki
Junkkarisen itsensä sanoittama tunteikas ”Valan lemmestäin vannoin.” Tämä on
myös bequine – rytmiä.
Mestari Unto Mononen on, sekä säveltänyt, että sanoittanut valssin ”Liekki
yössä” (1955) ja samoin tangon ”Tuntematon ystäväni” (1955). Aarno Wallin
sävellys on valssi ”Rantalaineita” (1955), johon on sanoituksen tehnyt Reino
Helismaa. Edmund Kötscher on säveltänyt tangon ”Soita mustalainen” (1957),
jonka sanoitus on Onni Salomaan. Foxtrotit ”Voi aatos luokses lentää” (1958)
sävellys Bob Farley, ”Suo hymy toisillekin” (1958), sävellys Thore Skogman,
suomalaiset sanat Sauvo Puhtilan.
Bequinet ”Surun kukka” (1954), sävel Boris Andrejeff ja sanat Reino Helismaa.
Levyn kaunis nimikappale ”Soi laulu kaunehin” (1958), sävel Kjell Sjölund ja
sanoitus Martti Jäppilän. Ikivihreät tangot ”La Paloma” (1955), sävellys
Sebastian de Yradier ja sanoitus Raili Kahilainen, vihellys Erkki Junkkarinen.
”Kitaraserenadi” (1955), sävel Franz Funk ja suomalaiset sanat Reino Helismaa.
Vielä kotimaista tuotantoa edustaa Juho Syrjälän säveltämä ja sanoittama valssi
”Pohjolan tähtien alla” (1955). Päätösvalssit ovat ulkomaista tuotantoa. Felix
Stahlin sävellys ”Vain kuljet mustalainen” (1957), johon on suomalaiset sanat
tehnyt Sauvo Puhtila. ”Koti – ikävä” (1958) on Anders Kejvingin sävellys ja
Martti Jäppilän sanoitus.
Erkki Junkkarinen käytti vain yhdellä shellakkamassalevyllä, eli savikiekolla
nimimerkkiä Ensio Kari. Levy oli Levytukku – yhtiön Triola – levymerkki ja
kappale ”Soi laulu kaunehin” ja kääntöpuolella ”Koti – ikävä.” Eli tämän CD –
levyn nimikappale.
Erityiskiitos Ritva Junkkariselle merkittävästä avusta! Miellyttäviä hetkiä
maestro Erkki Junkkarisen hienojen levytysten seurassa! |
