Gramofoni    Salix logoFINO logo


Ylös
Julkaisut
Tulossa
Myynti
Yhteystiedot
Linkit
Palaute
(Loppu)
FINO CD-144
FINO CD-142
FINO CD-141
FINO CD-140
FINO CD-139
FINO CD-138
FINO CD-137
FINO CD-136
(FINO CD-135)
FINO CD-134
FINO CD-133
FINO CD-132
FINO CD-131
FINO CD-130
FINO CD-129
FINO CD-128
FINO CD-127
(FINO CD-126)
(FINO CD-125)
(FINO CD-124)
FINO CD-123
FINO CD-122
FINO CD-121
(FINO CD-120)
FINO CD-119
(FINO CD-118)
(FINO CD-117)
(FINO CD-116)
(FINO CD-115)
(FINO CD-114)
(FINO CD-113)
(FINO CD-112)
(FINO CD-111)
(FINO CD-110)
(FINO CD-109)
FINO CD-108
FINO CD-107
(FINO CD-106)
(FINO CD-105)
(FINO CD-104)
(FINO CD-103)
(FINO CD-102)
(FINO CD-101)

CD120: Erkki Junkkarinen - Soi laulu kaunehin          CD120: Erkki Junkkarinen - Soi laulu kaunehin     CD-120  Loppu

ERKKI JUNKKARINEN (22.4.1929 – 9.4.2008)
Erkki Junkkarinen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista mieslaulajistamme. Georg Malmsten, Eugen Malmsten, Olavi Virta, Henry Theel ja Veikko Tuomi. Tässä on yksi lista ennen Erkkiä aloittaneista huippusuosion saavuttaneista laulajista. Nuoren Erkki Junkkarisen suomalainen laulajasuosikki uran alkuaikoina oli Henry Theel. Ajan uudet suosikki-iskelmät esimerkiksi ”Liljankukka,” ”Harmaat silmät,” Anna-Liisa,” ”Kuin lapsena ennen,” ”Marja-Leena” ja ”Eron hetki on kaunis” olivat hänen keikkaohjelmistossaan jo 1940 – luvulla ja pysyivät siellä aivan viime hetkiin asti.
Erkki Junkkarinen voitti ylivoimaisesti laulukilpailun Canjonissa Helsingissä vuonna 1948. Loppukilpailussa hän lauloi Toivo Kärjen tangot ”Jos muistelet mua” ja ”Joko uuvuit sä uneen.” Ensimmäinen laulunopettaja oli näyttelijä Rauha Rentolan äiti Suoma Rentola, sitten Olavi Nyberg, opiskelu Helsingin Kansan Konservatoriossa, jonka jälkeen yksityistunteja Martti Lohikoskelta. Erkki sai kokeilla laulajantaitojaan Helsingin kesäisellä Alppilavalla maineikkaan Dallape – orkesterin solistina. Kapellimestarina toimi Helge Pahlman. Sitten olikin jo armeijan vuoro.
Tämän jälkeen tuli vuosi 1950 ja helmikuu, sekä ”Suomen iskelmäkuninkuuskilpailut” Helsingin Työväentalolla. Erkki lauloi kappaleet ”Klovni soittaa” ja ”Marinella.” Voitto oli jälleen ylivoimainen. Toiseksi kilpailussa sijoittui Lasse Kuusela ja kolmanneksi Jorma Ikävalko. Tämän jälkeen Erkki meni koelauluun Toivo Kärjen ja insinööri Rafael Ylkäsen luokse Munkkiniemeen. Hän lauloi kappaleen ”Yksinäinen harmonikka.” Kaksi kuukautta myöhemmin 5.5.1950 tämä kappale levytettiin Fazer – yhtiön kustantamana ja näin alkoi Erkki Junkkarisen ainutlaatuinen ura levylaulajana. Levyn B – puolella on foxtrot ”Aron laulu.” Uran alkuaikojen ehkä menestyneimmät levytykset ovat edellä mainittujen lisäksi ”Imatran Inkeri,” ikivihreä ”Hopeahääpäivänä” ja ”Valssi menneiltä ajoilta.” Erkki levytti yli viidellä vuosikymmenellä yhteensä lähes 400 kappaletta. Keikkalaulajan ura oli vieläkin pitempi. Se alkoi 1940 – luvulla ja kesti aivan loppuun asti.
1950 – luvulla Erkki Junkkarinen levytti ja kävi keikoilla tiheästi. Vuosikymmenen lopulla tulivat nuoret naislaulajat joukolla mukaan – tyylit muuttuivat. Erkin levytykset loppuivat. Alkoi ravintola Mikadon aika. Noin kymmenen vuoden ajan hän oli ravintolamuusikkona, soitti kitaraa ja lauloi Unto Saarisen yhtyeessä lähes joka ilta.
Erkki teki samalla myös jatkuvaa päivätyötä. ”Nuorena jaksaa, kun ei ollut TV: täkään, mitä olisi katsonut.” Erkki vitsaili jälkeenpäin. Ravintola Mikado sijaitsi Helsingin keskustassa. Helsingin Sanomissa oli usein ilmoitus ”Erkki Junkkarinen ja Unto Saarisen yhtye esiintyy tänään” – oikein kuvan kanssa. Naama tuli tutuksi Hesarin lukijoille vuosien varrella. Vuonna 1964 Erkki levytti tango – singlen Fazer – yhtiölle. Se ei mennyt kaupaksi, vaikka oli menossa varsinainen tango – buumi. Nämä kaksi tangoa olivat Toivo Kärjen sävellyksiä. Mielestäni ne ovat ihan hyviä ja Erkki laulaa hienosti. Oli ilmeisesti niin, että sen hetken nuoret tangolaulajat mm. Eino Grön, Reijo Taipale ja Taisto Tammi keräsivät ”kermat” kakun päältä. Vuonna 1967 Scandia – yhtiö julkaisi Erkin singlen ”Ruusut hopeamaljassa / Hopeahiukset,” sekä kolme Kullervo Linnan Humppaveikkojen kanssa tehtyä humppafoksia, jotka julkaistiinkin jo LP – levyllä. Levyllä oli myös muita laulajia. Tämä vuosikymmen, vaikka levytyksiä ei paljoakaan tehty, oli Erkin mielestä hänen musiikillinen ”korkeakoulunsa,” jota ilman ei myöhempi menestys olisi ollut mahdollista.
1960 – luvun lopulla Erkki Junkkarinen jätti ravintola Mikadon, piti edelleen päivätyönsä ja alkoi keikkailla ympäri maata Matti Väkeväisen yhtyeen kanssa lähinnä viikonloppuina. Tapasin Erkin usein tanssikeikoilla ja huomasin, että hänen suosionsa alkoi jatkuvasti nousta. Tanssijoita riitti ruuhkaksi asti jo 1970 – luvun alussa ja hän veti keskimäärin enemmän yleisöä tanssitilaisuuksiin, kuin muut tunnetut tähtiesiintyjät. Varsinainen huippu oli vuodet 1974 – 1978. Silloin Erkki Junkkarinen veti tanssipaikoille myös nuorisoa ja yleisömäärät olivat huipussaan. Hän levytti yhdessä Anneli Huovisen kanssa puoliksi LP – levyllisen tanssi – iskelmiä vanhalle levy – yhtiölleen Fazerille kohtuullisella menestyksellä kevätkesällä 1970. Mukana oli mm. hänen jo vuonna 1951 menestyksellisesti laulamansa Toivo Kärjen tango ”Kultakuumetta,” myös nyt maestro Kärjen sovittamana.
Tämän jälkeen Erkki vaihtoi levy – yhtiö PSO:lle. Mukana seurasi mainio viulisti, trumpetisti, sovittaja ja kapellimestari Pauli Granfelt. Yhteistyö alkoi heti vuonna 1970 LP – levyllä ”Vanhaan hyvään aikaan 1. ” Vuonna 1972 Erkki Junkkarinen ja Pauli Granfeltin yhtye tekivät levyn ”Konkaritanssit 1.” Tulos oli jälleen loistava ja jälki erittäin korkeatasoinen. Vuosi 1974 oli Erkin uralla ratkaiseva. Helsingin Kulttuuritalolla järjestettiin 25 - vuotisjuhlakonsertti nimellä ”Ruusuja Hopeamaljassa.” Ensin keväällä, televisiolakon vuoksi toinen konsertti syksyllä, että taltiointi saatiin näytettyä TV:ssä. Liput molempiin tilaisuuksiin myytiin nopeasti viimeistä paikkaa myöten loppuun. Erkki oli kutsunut mukaan esiintymään laulajakollegoja mm. Esa Pakarinen, Kalevi Korpi ja edellä mainitut Henry Theel ja Veikko Tuomi olivat myös paikalla. Konsertti oli valtava menestys. Aurinko hymyili vihdoin pitkän ja ansiokkaan työn tehneelle koko kansan laulajalle.
Erkki Junkkarinen esitti Juhlakonsertissaan kappaleen ”Ruusuja hopeamaljassa” ja sai valtavat suosionosoitukset. Keväällä 1975 julkaistiin samanniminen Albumi, joka sai ennen näkemättömän suosion. Ensimmäinen painos myytiin loppuun alta aikayksikön. Sillä aikaa, kun ostajat odottelivat lisäpainosta, myytiin Erkin aikaisemmin ilmestyneet levyt mm 1974 julkaistu ”Pakilan satakieli,” Erkki Junkkarinen tänään,” sekä muut edellä mainitut levyt, jota vielä kaupoissa oli. Nyt olikin varsinainen ”Junkkaris – buumi” iskenyt tosissaan. Vaikka suosio oli koko 1970 – luvun ajan noussut vuosi vuodelta tasaisesti - Juhlakonsertin jälkeen alkoi todellinen menestys! Erkki Frimanin yhtye säesti Erkki Junkkarista näinä valtavan menestyksen vuosina. LP – levyjä ja C – kasetteja myytiin kahdessa vuodessa yhteensä yli 250000 kappaletta! Albumeja tehtiin koko 1970 – luvun loppuun vähintään kaksi vuodessa. Kultalevyjä on kertynyt 11 kappaletta, sekä lisäksi yksi platina- ja timanttilevy!
Erkin keikkatahti koko 1970 – luvun ja varsinkin ”hulluina vuosina” oli erittäin kova. Välillä meni viikkoja, ettei ehtinyt kotona Riihimäellä käymään edes kääntymässä. Hänen terveytensä ja fysiikkansa oli kovassa kunnossa, eikä keikkoja tarvinnut tämän vuoksi peruuttaa. Laulu onnistui loistavasti, niin levyillä, kuin keikoillakin. Samoin vihellys, joka Erkillä oli kuuluisa ja ainutlaatuinen.
1980 – ja 1990 – luvuilla Erkki Junkkarinen keikkaili tiiviisti. Myös levytysstudioissa piipahdettiin, vaikkakin huomattavasti harvemmin, kuin aikaisemmin. LP – ja CD – kokoelmalevyjä on julkaistu, mutta myös aivan uutta materiaalia on julkaistu vielä viime vuosikymmenen lopulla. Keikat jatkuivat aivan loppuun asti. Olen nähnyt Erkki Junkkarisen tanssilavoilla laulamassa yli neljän vuosikymmenen ajan – varmasti yli 100 kertaa! Viimeisen kerran olin paikalla Lappeenrannassa lauantaina 8.3.2008. Ilta oli onnistunut. Täysi talo tanssijoita. Erkin osuus oli menestys! Kun hän ilmoitti tanssiyleisölle, että hänen osuutensa illasta on ohi – yleisö taputti Mestarin uudelleen lavalle ainakin kaksi kertaa! Erkki lauloi palkkioksi muutaman suurimmista ”hiteistään,” yleisö tyytyi ”kohtaloonsa” ja päästi Erkin ansaitulle kotimatkalle Hämeenlinnaan, mikä oli hänen kotikaupunkinsa Riihimäen jälkeen. Erkki Junkkarisen ja yleisön välillä oli lämmin yhteys alusta loppuun asti.
Tällä toisella restauroidulla ja uudelleen masteroidulla Fino – CD – levyllä ohjelmisto kattaa edustavan ja monipuolisen kokoelman Erkki Junkkarisen levytyksiä vuosilta 1950 – 1958. Vain muutama kappale on julkaistu aikaisemmin CD – formaatissa. Niitäkin on nykytekniikan ansiosta pyritty parantamaan!
Ikivihreä Jorma Ikävalkon säveltämä ja sanoittama valssi ”Hopeahääpäivänä” (1952), Arvo Koskimaan säveltämä ja Helena Eevan sanoittama herkkä valssi ”Luonasi” (1952), Toivo Kärjen sävellyksistä on mukana tangot ”Takkavalkea palaa” (1952) sanoitus Reino Helismaan, ”Tavallinen tarina” (1953) sanoitus Helena Eevan, jenkat ”Tuhlaajapoika” (1950), ”Kellon alla” (1951), sanoitus molemmissa on Reino Helismaan. Aarne Hataran säveltämä ja Martti Suuntalan sanoittama tango ”Olit ystävä vain” (1953).
Kaunis valssi ”Muisto sinusta” (1953), säveltäjä ja sanoittaja Rauno Järvinen, slowfox ”Uinu pikkumies” (1955), säveltäjä Leon Landgren ja sanoitus Reino Helismaan, foxtrot ”Sua suojaan aina” (1955), säveltäjä Olavi Karu ja sanoittaja Olavi Linnus.
Kaarlo Valkaman säveltämä ja Jorma Ikävalkon sanoittama pirteä ”Suvivalssi” (1954), Timo Lepistön säveltämä ja sanoittama tango ”Nyt kuljen yksin” (1955). Komea ikivihreä bequine ” Kun yö on meidän,” joka on Manlio di Verolin sävellys ja suomalaiset sanat on Olavi Linnuksen. Erkki Tuulikarin säveltämä ja Erkki Junkkarisen itsensä sanoittama tunteikas ”Valan lemmestäin vannoin.” Tämä on myös bequine – rytmiä.
Mestari Unto Mononen on, sekä säveltänyt, että sanoittanut valssin ”Liekki yössä” (1955) ja samoin tangon ”Tuntematon ystäväni” (1955). Aarno Wallin sävellys on valssi ”Rantalaineita” (1955), johon on sanoituksen tehnyt Reino Helismaa. Edmund Kötscher on säveltänyt tangon ”Soita mustalainen” (1957), jonka sanoitus on Onni Salomaan. Foxtrotit ”Voi aatos luokses lentää” (1958) sävellys Bob Farley, ”Suo hymy toisillekin” (1958), sävellys Thore Skogman, suomalaiset sanat Sauvo Puhtilan.
Bequinet ”Surun kukka” (1954), sävel Boris Andrejeff ja sanat Reino Helismaa. Levyn kaunis nimikappale ”Soi laulu kaunehin” (1958), sävel Kjell Sjölund ja sanoitus Martti Jäppilän. Ikivihreät tangot ”La Paloma” (1955), sävellys Sebastian de Yradier ja sanoitus Raili Kahilainen, vihellys Erkki Junkkarinen. ”Kitaraserenadi” (1955), sävel Franz Funk ja suomalaiset sanat Reino Helismaa. Vielä kotimaista tuotantoa edustaa Juho Syrjälän säveltämä ja sanoittama valssi ”Pohjolan tähtien alla” (1955). Päätösvalssit ovat ulkomaista tuotantoa. Felix Stahlin sävellys ”Vain kuljet mustalainen” (1957), johon on suomalaiset sanat tehnyt Sauvo Puhtila. ”Koti – ikävä” (1958) on Anders Kejvingin sävellys ja Martti Jäppilän sanoitus.
Erkki Junkkarinen käytti vain yhdellä shellakkamassalevyllä, eli savikiekolla nimimerkkiä Ensio Kari. Levy oli Levytukku – yhtiön Triola – levymerkki ja kappale ”Soi laulu kaunehin” ja kääntöpuolella ”Koti – ikävä.” Eli tämän CD – levyn nimikappale.
Erityiskiitos Ritva Junkkariselle merkittävästä avusta! Miellyttäviä hetkiä maestro Erkki Junkkarisen hienojen levytysten seurassa!

Copyright © 2005 Salix Ay
Kävijämäärät 1.5.2005 lähtien
Muokattu viimeksi: 10.01.2018